Sulho-saali

Eilisessä mattokuvassa jo vilahtikin Sulho-saali. Vanhan kertauksena myös Sulho on kudottu Virtain Villan langasta, tällä kertaa kaksisäikeisestä. Tämän suunnittelin alkujaan serkulleni ja hänen miehelleen häälahjaksi, kumpainenkin sai oman värinsä. Morsian tietenkin luonnonvalkoisen ja sulhanen luonnonmustan. Itselläni on käytössä vaaleanharmaa. Tarkoituksena on tehdä vielä tummanharmaa versio.

 

 

Sulho-saali,  68 x 180 cm,
100 % suomenlampaanvillaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

Nyt viimeistelemään verhokangasta ja siivoamaan työhuonetta. 

Valloittava valkoinen?

Olen toissa kesästä saakka haaveillut valkoisesta matosta olohuoneeseen. Edellinen ihana villamatto kun tuli tiensä päähän painepesurikokeilun myötä. Siinä oli selkeä merkintä, että laakapesu pesulassa mutta "tee se itse" iski päälle ja lopputulos joutui kaatopaikalle.

Nyt olen kuitenkin tehnyt uudet matot, ja materiaalina on perinteisesti trikookude ja kalalanka, eli painepesurin kestävää tavaraa, toivottavasti. Käytännöllisyys rajoittuukin sitten tähän, sillä yksi matto painaa noin 7,5 kg. Sen kun heittää parvekkeen kaiteelle tuulettumaan niin menee itse mukana. Ja mahataudin jälkiä viime päivät siivonneena voi vain miettiä onko mitään järkeä laittaa valkoisia mattoja lapsiperheen lattialle.

Lattialle pääsyä matot joutuvat odottamaan ensi kesään, sillä ne käyvät ensin näyttelyssä ja pääsevät vasta sitten käyttöön.
 

 

Off white -matto, 95 x 300 cm,
 trikookude ja kalalanka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  



 

Taivaalla näkyvän valoilmiön myötä aurinkoista hiihtolomaa!

 

Kertun serkku, Morsmaikku-huivi

Flunssa, matkailu ja verhokankaan kutominen ovat vieneet aikansa, joten ei ole mitään uutta valmistunut. Puolivalmiita tekeleitä kyllä roikkuu joka paikassa mutta ei vaan ehdi, jaksa, huvita niitä viimeistellä. Aiemmin laitoin kuvia Kerttu-huivista  ja tässä olisi nyt Kertun serkku, Morsmaikku-huivi. Materiaali on samaa eli Virtain Villan yksisäikeistä lankaa, suoraan suomenlampaista. Tummanharmaan ja valkoisen rinnalle tulee seuraavaksi vaaleanharmaa versio, loimikin on jo valmiina odottamassa.

 

 

 

Morsmaiku-huivi, 180 x 56cm,
100% suomenlampaan villaa.

 

 

Kävimme viikonloppuna Helsingissä ja tutustuimme SeaLifen akvaarioihin. Olen aivan hurmaantunut niiden trooppisten kalojen ja korallien väreistä. Olisinkohan viimein poistumassa musta-harmaa-valkoinen-turvallisuusvyöhykeeltä, sillä ostin jopa korallinpunaista matonkudetta.

Historian havinaa ja virkkausvimma

Tällä hetkellä kangaspuissa on tekeillä historiallinen projekti. Materiaalina on ystäväni isoäidin aikanaan kasvattamat ja kehräämät pellavalangat. En tiedä kuinka vanhoja langat tarkalleen ovat, mutta 60 vuotta voisi olla hyvä arvaus. Langat ovat uskomattoman hyvin säilyneitä ja tasaisesti kehrättyjä. Työvälineistä sukkula ja pingotin taas ovat aikanaan kuuluneet äidinäidilleni ja periytyneet tädilleni ja nyt minulle. Tästä voi todeta, että huolella ja hyvin tehty todella säilyy sukupolvelta toiselle ja kestää aikaa. Ettemme ihan hautautuisi historiaan, niin verhokankaan malliksi on kuitenkin valikoitunut moderni malli.

 

Pellavaverhokangas

 

 

 

 

Virkkausvimmani taas johtuu siitä, että haluan päästä eroon kaikista kertyneistä, epämääräisistä matonkuteista. Kuteet ovat jääneet mikä mistäkin  projektista ja niitä on liian vähän esim. mattoon ja ovat vielä hyvin eri vahvuisia. Päätin siis virkata koreja, joihin voi säilöä legoja, autoja, sukkia, lapasia ym. meidän lattialla kasvavaa tavaraa. Sovelsin Kauhavan Kangasaitan sivuilta löytyvää ohjetta. Värit ovat jokseenkin mielenkiitoisia eikä virkkaaminen tekniikkana ole ydinosaamisaluettani. Tuotokset tunnistaa koreiksi mutta taidan kuitenkin säilöä  näitä tavaroineen joko kaapissa tai sängyn alla.

 

 

Virkatut korit trikookudetta, koukku 10 mm.
Edessä oleva kirjava keskeneräinen vanhaa lakanaa ja koukku 7mm.

 

 

 

Loistavaa laskiaista!

 





Syyspipo talveksi

Sain viimein valmiiksi Muita ihania-blogin superhelpon syyspipon. Neulominen lopahti joulun alla ranteen jännetuppitulehdukseen ja erinäisiä tekeleitä jäi odottamaan valmistumista. Tämä valmistui Virtain Villan nelisäikeisestä tummanharmaasta ja valkoisesta, joka on värjätty krapin jälkiliemissä. Molemmat langat ovat jämiä aiemmista projekteista ja hivenen tanakkaa tavaraa pipoon. Itseasiassa krappivärjätty on purettu eräästä kammottavasta huivikokeilusta, jota vieläkin kauhulla muistelen.

 

 



Superhelppo syyspipo, 100% suomenlampaanvillaa, puikot 6mm.



 

Tilhet ovat vime päivinä parveilleet pihapuissa, se on selkeä merkki talven kääntymisestä kevään puolelle. Väritkin sopivat pipoon joten näihin tilhikuviin on hyvä lopettaa tällä kertaa.



 

Jämäkudematto ja retrotyyny

Kangaspuihin jäi Siksak-maton jälkeen pieni pätkä kudontakelpoista loimea, jolle oli keksittävä käyttöä. Niinpä keräsin kaikki epämääräiset harmaat kudekerät laatikkoon ja täysin satunnaisesti, sillä kuteella mikä käteen osui kudoin pätkän siksak-kuviota. Lopputulos ei ihan silmiä hivele, varsinkin tuo tummanharmaa raita hyppää silmille mutta kyllä tämä matto tuulikaapissa asiansa ajaa. Koko on ainakin juuri oikea ja pääsin eroon jämäkuteista.

 

 

Jämäkudematto, 95 x 110 cm

 

Viime vuonna jouduin perikunnan osakkaana käymään läpi kaksikin jäämistöä ja nyt on kaikki varastotilat täynnä erinäisiä huonekaluja, mattoja ja kankaita yms. Yhteen laatikkoon oli eksynyt parhaat päivänsä todennäköisesti 60- tai 70-luvulla nähnyt viltti. Toinen puoli viltistä oli keltasävyinen ja toinen puoli ruskeasävyinen. Värit ei kuulu suosikkeihini mutta kuviossa oli jotain viehättävää retroa. Niinpä leikkasin hyvin säilyneen osan talteen ja tein siitä tyynynpäällisen. Polttokokeen perusteella materiaali on aitoa akryyliä, joten ei ihan miellyttävin löhöilytyyny.

 

 

 

 

Retrotyyny, 60 x 60 cm. Villasukista tehdyt keppihevoset kuvausrekvisiittaa.