Kevätvärejä

Kävin kaupungissa eli Tampereella ostoksilla. Poikkesin tutusta ja turvallisesta, ostin värejä, keväisiä värejä. Osa on itselle, osa menee tilausmattoihin. Pysyin myös tutussa mustassa ja valkoisessa mutta ne eivät päässeet kuvaan. Lapsille vielä epäterveellisiä, värikkäitä tuliaisia ja itselle kynsilakkoja.



Matonkuteita, väreissä.

Tulossa on kolmivärinen Kerttu-huivi, viimeistä väriä vaille valmis. Ja talvivillatakki kevääksi, koska syyspipokin valmistui talveksi. Semmoinen on vuodenkierto.

Marjatta ja Migreeni

Maa- ja kotitalousnaisten keskuksen  vuonna 1985 julkaisema "Lankamattoja" on kestosuosikkini mallikirjojen joukossa. Olen soveltanut kirjassa olevaa Marjatan matto vanhan mallin mukaan-ohjetta käyttäen ontelokudetta villamattolangan sijaan. Tuloksena paksu matto, jossa kuviovärit ovat vastakkaiset maton eri puolilla. Pidän tästä kuviosta ja materiaalikin toimii.

 

Samalla ohjeella, mutta poljentaan muuttamalla kehitin myös migreenimaton. Periaatteessa tykkäisin graafisesta ja simppelistä kuviosta, jollei poikkiraitoja olisi liian tiheästi. Nyt maton värit ja raidat aiheuttavat migreenin, niin pahasti vilisevät silmissä. Idea on kuitenkin hyvä, joten jonain päivänä teen uuden version.

 

 

Marjatta, täyskuvikas, 76 x 250 cm.
Ontelokude ja kalalanka.

 

 

Migreeni, täyskuvikas, 76 x 280 cm.

 

 

 

 

 

 



Viikonloppua ja aurinkoa!  (sekin aiheuttaa migreeniä)

 

Parasta kudonnassa (eli lisää Kerttua ja Morsmaikkua)

Sain rakennettua uuden loimen kangaspuihin ja tämä on yksi parhaista hetkistä kudonnassa. Uusi loimi valmiina odottamassa kutojaa. Itse kankaanrakentamisessa niisintä on minulle se työläin ja tylsin vaihe, muut hommat sujuvat ihan ok. Nyt nautiskelen hetken ennen kuin aloitan uudet, vaaleanharmaat Kerttu- ja Morsmaikku-huivit.

 

 

Huiviloimi valmiina kudontaan.

 

 



 

Jämäkudemattokin on päässyt paikoilleen tuulikaappiin. Samalla paikkansa löysi siellä täällä pyörinyt opetustaulu (esim. viimeiset viisi vuotta mökin kylmässä varastossa). Jossain blogissa taulu oli sijoitettu naulakon yläpuolelle ja tämän idean olen pöllinyt siitä. Seinässä näkyy myös sähköteippikokeiluja. Tarkoitus oli vain testata pysyvätkö teipit seinässä, koska tuulikaappia ei lämmitetä. Mikään ei kuitenkaan ole niin pysyvää kuin väliaikainen niin siinähän nuo teipit sitten jököttävät. Opetustaulun olen sentään saanut oikein naulattua seinään toisin kuin kuvassa.

 

 

 

 

 



 

 

 

 

 

 

Lumipyrystä huolimatta mukavaa tiistaita.

 

Pikkumusta pikana

Viikonloppuna on illalliset, jotka vaativat pikkumustaa. Olin varannut tilaisuuteen aidon 60-luvun kotelomekon, mustaa ohutta villaa hyvin hennoilla hopeisilla raidoilla. Aivan ihana vaate, aikoinaan kuulunut äidilleni. Ompelijana ollut joko äitini tai tätini, joka tapauksessa todella tarkkaa  ja siistiä kädenjälkeä. Sitten menin ja sairastin vatsataudin, ja mekko ei istu ollenkaan, vaan roikkuu päällä.

 

Päätin tehdä pikana uuden pikkumustan ja tietenkin olin lainannut ompelukoneeni edellisenä päivänä kaverille. Joten piti tehdä mekko, jonka voi toteuttaa saumurilla eikä vaadi paljon aikaa. Kankaaksi valikoitui Marimekolta joskus ostettu villasekoiteneulos ja "kaavaksi" Joka tyypin kaavakirja II :sta mekko ilman kaavaa. Pääntielle laitoin varastoista löytyneen satiininauhan. Nauhan kiinnityksen varmistin vanhalla rintasoljella ja asusteeksi 60-luvun pikkulaukku, molemmat äidiltä perittyjä. Metallivyö on kirppikseltä.

 

Mekosta tuli jopa yllättävän hyvä, ja valmistui todella nopeasti. Kuvassa mekko on puettu Madame-sovitusnuken päälle. Madame on aikoinaan tehty liimapaperinauhalla mittojeni mukaan, mutta nukessa on valmistusteknisistä syistä johtuen 10 cm liikaa vyötäröllä. Ei niin toivottava ominaisuus sovitusnukessa.

 

 

Pikkumusta ilman kaavaa, villasekoiteneulos ja satiininauha.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Huikaisevan aurinkoista Naistenpäivää!