Kädellisen takki

Tarkoituksena oli tehdä tikkivuorellinen huppari korvaamaan kamalia, parhaat päivänsä nähneitä fleece-takkeja. Tarvikkeina päätin käyttää vain sitä, mitä omista varastoista löytyy. Kangasta oli alkujaankin liian vähän, huppu on esim. koottu paloista ja hihat olisivat vaatineet muutaman sentin lisää pituutta.  Vetoketju on vaaleanharmaan, kun se nyt vaan oli oikean mittainen jne.

 

Kangas  sinänsä on ihan kaunis, mustaa ja valkoista, kuin pippuri ja suola sekoitettuna. Takkia leikkelin noin kuukausi sitten ja samalla yritin vahtia, ettei jälkikasvu mahataudin kourissa oksentele ei toivottuihin paikkoihin, joten kappaleiden leikkaustarkkuudessa oli hieman toivomista. Ja niin on lopputuloksessakin.

 

Kädellisen takiksi se tietenkin sopii, sillä takki päällä muistutan hartioiden kohdalta gorillaa ja käsivarret on kuin simpanssilla hieman lyhkäisten hihojen takia. Tässä ei ole muuta positiivista kuin, että nyt se on valmis ja varasto pienentynyt.

 

 

Pippuri ja suola-huppari, malli muokattu SK 8/2010/ 21-ohjeesta.
Pepper and salt - jacket, not so good sewing process.

 

 

 

 

Taidanpa mennä haravoimaan ja unohtaa ompelut.

 

Mattoja keittiöön

Kummallista tämä ajankulku, äkkiä huomaan kuukauden kuluneen eikä ole saanut mitään aikaiseksi, ainakin siltä tuntuu. Sain sentään toimitettua asiakkaalle uudet matot.

 

Näiden mattojen aloitus oli harvinaisen vaikeaa, en päässyt itseni kanssa oikein selvyyteen mattojen väreistä. Sitten oli vielä pohdittavana kuteiden riittävyys raitoihin. Lopulta matoista tuli yllättävänkin tasapainoiset ja täyttivät asiakkaan antamat kriteerit.

 

 

 

Mittatilaus matot, 90 x 150 cm ja 90 x 290 cm. Kalalanka ja trikookuteet.

Custom-made rugs, 90 x 150 cm ja 90 x 290 cm, 100% cotton.

 



 

Mukavaa arjen aloitusta.

 

Vanhassa vara parempi

Tästä se taas lähtee, uuden asiakkaalle menevän maton suunnittelu ja toteutus. Sain värimalliksi pari lattialaattaa ja yhdessä katselimme asiakasta miellyttäviä raitamalleja. Paras ehdokas löytyi Mary Olki: Uusia Riepumattoja -kirjasta. Oma kirjani on alkuperäinen 50-luvulta mutta kirjasta on myös otettu uusi näköispainos vuosi pari sitten.

 

Tämä kirja on ihan helmi, siinä on ihania nykypäiväänkin soveltuvia raitamalleja. Mallipiirrokset on nostalgisia vesiväritöitä ja työohjeet käsin millimetripaperille piirrettyjä. Oman perintökirjani välistä löytyi myös edesmenneen tätini mallipiirroksia.

 

 

Asiakkaan antamat värimallit ja kuteita mattoihin, kartiokuteet Triteks ja Poppanavakka, vyyhtikuteet Kauhavan Kangas-Aitta.

Materials and color models for custom-made rugs.

 

 

Kevät etenee, huonekasvit ovat saaneet uutta multaa, vesikrassi on parissa päivässä puskenut mullasta valoon ja sipulipurkissakin vihertää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aurinkoista päivää.

Laiskiaisen villapaita

Tänään olen pakotettu viettämään vapaapäivää, koska toiseen mattoloimeen odottelen kuteita ja toinen mattoloimi odottaa vetoa kangaspuihin ja apumies-Antero on paikalla vasta illalla.

 

Pyrkimykseni ufojen vähentämiseen jatkuu, joten valmistin laiskiaisen villapaidan. Viime keväänä neuloin vuosien takaisista jämälangoista miehustaosion. Langoista ei ole mitään tietoa, toinen jotain mohairsekoitetta 80-luvulta (äitini jäämistöjä) ja toinen mahdollisesti Novitan Tennesee:tä. Valmista ei siis tullut ja hihat jäi puuttumaan. Projektin uudelleen lämmitys ei kiehtonut, joten menin sitten aidan alta ja ompelin ylipitkät hihat varastoista löytyneestä neuloksesta. Ja on se kumma miten ompelukoneella voi parissa minuutissa tehdä sauman, jonka purkamiseen menee 1,5 tuntia. Nyt on kuitenkin valmista, pääntie vaatinee vielä virkkauskerroksen.

 

 

 

Villapaita neuloshihoilla, langat tuntemattomia, puikot 9 mm.
A sweater  with fabric sleeves, unkown yarn, needles 9mm.
 

 

Kangaspuissa oli myös Eero-huivien loimen loppu. Pituus ei riittänyt oikean mittaiseen Eero-huiviin, joten ompelin huivin tuubiksi. Saattoi tulla aika toimiva.

 

 

Tuubi-huivi, 100 % suomenlampaanvillaa.
A woved scarf, 100% finnsheep wool.

 

 

Hiihtolomalla ei ollut lunta, nyt on. Kuva eilisestä pyrystä. Mitenkähän kävi krookusten ja tulppaanien?

 

 

 

 

 

 Kevätpäiväntasausta tasaisesti kaikille.

Keskeneräisiä metamorfooseja

Hiihtolomalta paluu on ottanut voimille, kaikki sairastavat vuorotellen ja vaihtavat tauteja keskenään. Työhuoneelle odottaisi uusi mattoloimi mutta odottakoon nyt vielä päivän tai pari.

Yritän hävittää nurkkiin kertyneitä ylimääräisyyksiä esim. vanhoja sisustuslehtiä. Niitä viimeisen kerran selatessa huomio kiinnittyi useamman kerran paksuihin, neulottuihin ja virkattuihin peittoihin. Yritän myös hävittää kertyneitä lankavarastoja, joten päätin virkata lovikka-lapasiin varatuista hahtuvakiekoista  peiton. Tosin tämä vaatii lisää hahtuvaa mutta sitä ei nyt lasketa.

 

 

Hahtuva-huopa keskeneräisenä.
  A crocheted blanket , 100 % finnsheep wool.
 

 

Yritän myös saattaa erinäisiä ufoja valmiiseen muotoon, toisinaan se vaatii purkamista.

 

Useampi vuosi sitten aloitin palmikkoneuletta useamman vuoden varastoiduista Kauhavan Kangas-aitan Panda-langasta. Lanka on kauniin väristä munakoisoon menevää ruskeaa ja aivan mahdotonta näkökyvylleni pimeään vuodenaikaan. Mallina oli aivan mahdoton palmikkosysteemi, jonka logiikkaa en pystynyt seuraamaan ilman mallipiirrosta. Nyt siis päätin purkaa tekeleen ja siirtyä johonkin yksinkertaiseen,  joka saattaa valmistua jonain päivänä.

 

 

Hyvästi vain palmikkoneule!
Goodbye unfinished cardigan!
 

Tervetuloa yksinkertainen villatakki!
Wellcome the simple cardigan!

 

Ja takaisin sairastuvalle.