Historian havinaa ja virkkausvimma

Tällä hetkellä kangaspuissa on tekeillä historiallinen projekti. Materiaalina on ystäväni isoäidin aikanaan kasvattamat ja kehräämät pellavalangat. En tiedä kuinka vanhoja langat tarkalleen ovat, mutta 60 vuotta voisi olla hyvä arvaus. Langat ovat uskomattoman hyvin säilyneitä ja tasaisesti kehrättyjä. Työvälineistä sukkula ja pingotin taas ovat aikanaan kuuluneet äidinäidilleni ja periytyneet tädilleni ja nyt minulle. Tästä voi todeta, että huolella ja hyvin tehty todella säilyy sukupolvelta toiselle ja kestää aikaa. Ettemme ihan hautautuisi historiaan, niin verhokankaan malliksi on kuitenkin valikoitunut moderni malli.

 

Pellavaverhokangas

 

 

 

 

Virkkausvimmani taas johtuu siitä, että haluan päästä eroon kaikista kertyneistä, epämääräisistä matonkuteista. Kuteet ovat jääneet mikä mistäkin  projektista ja niitä on liian vähän esim. mattoon ja ovat vielä hyvin eri vahvuisia. Päätin siis virkata koreja, joihin voi säilöä legoja, autoja, sukkia, lapasia ym. meidän lattialla kasvavaa tavaraa. Sovelsin Kauhavan Kangasaitan sivuilta löytyvää ohjetta. Värit ovat jokseenkin mielenkiitoisia eikä virkkaaminen tekniikkana ole ydinosaamisaluettani. Tuotokset tunnistaa koreiksi mutta taidan kuitenkin säilöä  näitä tavaroineen joko kaapissa tai sängyn alla.

 

 

Virkatut korit trikookudetta, koukku 10 mm.
Edessä oleva kirjava keskeneräinen vanhaa lakanaa ja koukku 7mm.

 

 

 

Loistavaa laskiaista!